Blogi | Mikä ihmeen uudelleenkäyttö? Mitä hyötyä siitä on?

Kaikkihan me kierrätetään – eli tehdään mitä? 

Aloitetaan tutulla termillä, kierrätys. Jos sinulta kysyttäisiin että kierrätätkö ja sitten pyydettäisiin kuvaamaan tätä toimintaasi tarkemmin, mitä kertoisit?  

Väitän, että moni kertoisi pyrkivänsä kierrättämään lähes kaiken itselleen turhaksi jääneen tavaran: Lasten pieneksi jääneet hyväkuntoiset vaatteet ja tarvikkeet, kaappien siivouksessa löytyneet toimettomat tavarat ja kodin uudistuneen ilmeen myötä vanhat huonekalut, laitteet ja tekstiilit. Nämä joko myydään tai lahjoitetaan eteenpäin. 

Moni varmasti kertoisi myös lajittelevansa jätteensä. Osa kertoisi hankkivansa tarvittavat käytettyinä verkon kauppapaikoilta ja kivijalkamyymälöistä, tai saavansa ne muuta kautta. Osa lisäisi vielä korjaavansa vikaantuneita tavaroita ja käyttävänsä kulahtaneita tuotteita omasta näkökulmastaan vähempiarvoiseen tarpeeseen. Ja varmasti monia muitakin kuvauksia kuultaisiin. 

Toisin sanoen käytämme sanaa ”kierrätys” hyvin laveasti kuvaamaan monenlaista toimintaa, joka kaikki on kuitenkin varmasti ympäristömyönteistä. Kierrätys on siis hyvin ylätason yleiskäsite. Laitamme kiertoon. Pidämme kierrossa. Emme hävitä. Emme laita hukkaan. Emme heitä roskiin. Ajatuksena on, että pidetään käytössä. 

Hyvä! Kaikki kyllä ymmärtävät mistä on kyse, mutta asia vaatii muutaman sanan lavennuksen.  

Alan sanastossa ”kierrätys” tarkoittaa nimittäin materiaalikierrätystä, eli jätemateriaalin teollista prosessointia uusien tuotteiden raaka-aineeksi. Kierrätys vaatii jätteiden lajittelua: muovipakkauksista muovin raaka-aineeksi, kartonkipakkauksista kartongin raaka-aineeksi ja niin edelleen. Kierrätys säästää neitseellisiä luonnonvaroja ja vähentää päästöjä. 

Kiertotalouden eri tasot: kierrätys vs. uudelleenkäyttö

Aluksi jo todetiin, että arjessa pärjää hyvin sanalla ”kierrätys”, kunhan tarkentaa mitä sillä milloinkin oikein tarkoittaa. Kierrätys on siis yleiskäsite. Kävin ChatGPT:n kanssa keskustelua ja yritin saada siltä vastausta, miksi meillä käytetään tämmöistä löysää termiä, jolla voidaan tarkoittaa melkein mitä vaan. 

Monissa muissa kielissä ei tätä ongelmaa nimittäin ole. Kierrätys on toisella kotimaisella återvinning ja kolmannella recycling, uudelleenkäyttö taas vastaavasti återbruk ja reuse. 

Kierrätyskeskuskin on itse asiassa uudelleenkäyttökeskus… 

Tekoäly ei minua auttanut. Uskon, että tähän tarvittaisiin aitoa älyä ja tutkijoita. Mutta jotta juttu ei menisi ihan semantiikaksi eli ilmauksen merkityssisällön tarkasteluksi, keskitytään siihen miksi nämä kaksi asiaa pitää erottaa. Miksi uudelleenkäyttö-sanaa aidosti tarvitaan siihen kierrätys-sanan rinnalle? Molemmathan ovat kiertotaloutta. 

Miten uudelleenkäyttö ja kierrätys eroavat käytännössä? Tässä muutama esimerkki, keksi itse lisää! 

• Uudelleenkäytössä tavaroita hyödynnetään sellaisenaan – kierrätyksessä tuotteiden materiaalit hyödynnetään uusien tuotteiden raaka-aineeksi
  
• Kierrätys vaatii teollista prosessointia  – uudelleenkäyttö ei
  
• Voin itse uudelleenkäyttää – en voi itse kierrättää, mutta voin lajitella, jotta kierrätys onnistuu
  
• Uudelleenkäyttöala on toistaiseksi hyvin työvoimaintensiivistä ja työllistävää – kierrätys on pitkälle automatisoitu
  
• Kierrätykselle on EU-tason tavoitteet – uudelleenkäytölle ei
  
• Kierrätyksestä on tilastoja ja dataa – uudelleenkäytöstä heikosti
  
• Kierrätysaste (yhdyskuntajäte) on Suomessa  44 % (Tavoitteesta 55 % vuonna 2025 ollaan jäljessä) – uudelleenkäyttöasteen arvioidaan olevan n. 2 % (Tutkimusten mukaan mahdollisuuksia olisi 10–20, jopa 50 prosenttiin, tuoteryhmästä riippuen)
• Sokerina pohjalla kiertotalouden eri tasot, hyvästä syystä: 
  Kierrätys on parempi kuin jätteen poltto – uudelleenkäyttö on parempi kuin kierrätys

Uudelleenkäyttö säästää enemmän luonnonvaroja ja tuottaa vähemmän päästöjä ja jätettä. Lakikin velvoittaa uudelleenkäyttöön ennen kierrätystä.

Ylikulutuspäivä tulee taas!

Uudelleenkäytöllä tehostetetaan luonnonvarojen kulutusta, jotta varat riittäisivät meille ja muulle ekosysteemille nyt ja myös tulevaisuudessa. 

Vaikka ylikulutuspäivä ei mikään hauska juttu olekaan, on se ilahduttavasti Suomessa tänä vuonna vasta huhtikuun puolessa, tarkalleen ottaen 12.4.2024. Kahtena edellisenä vuotena päivä on osunut maaliskuun viimeiselle päivälle. 

Ylikulutuspäivällä tarkoitetaan siis laskennallista päivää, jolloin kuluvan vuoden luonnonvarat on käytetty. Koko maailmalla on yhteinen ylikulutuspäivä, joka on yleensä elokuussa. Kansallisilla ylikulutuspäivillä halutaan tuoda esille eroja kansallisessa kulutuksessa. Siinä missä suomalaiseen tyyliin kulutetaan nelinkertaisesti enemmän kuin on kestävää, ei monessakaan kehittyvässä maassa saavuteta kestävän kulutukselle asetettua ylärajaa. Ikävä kyllä tämä tarkoittaa usein myös hyvää elämään riittämättömiä varantoja.   

Jos joku vielä pohtii mitä haittaa ylikulutuksesta on, jätän tähän pari – mutta vain pari – yhdyssanaa: ilmastonmuutos, luontokato. 

Ja jos joku miettii miten sitä (yli)kulutusta voisi vähentää, niin tämä tässä jokuseen otteeseen mainittu uudelleenkäyttö on varsin kelpo juttu ottaa sekä terminä haltuun, että ihan konkreettiseen käyttöön!