Pikamuodin hävityksen kauhistus – hävittämiskielto pistää stopin myymättä jääneiden vaatteiden tuhoamiselle

Muistatko vielä kohun muutaman vuoden takaa rikkiviilletyistä ulkoilutekstiileistä ja -välineistä, jotka asiakas löysi myymälän roskalavalta? Suurten yritysten osalta näin ei voi enää tehdä vaatteiden, asusteiden ja jalkineiden suhteen, ainakaan ilman perusteltua syytä. Tuhoaminen on sallittua, jos tuote on esim. vaarallinen, korjauskelvoton tai se rikkoo immateriaalioikeuksia. 

Joka tapauksessa, yritykset joutuvat nyt ja jatkossa raportoimaan hävitettyjen tuotteiden määrät ja hävityksen syyt julkisesti esimerkiksi verkkosivuillaan. 

Hävittämiskielto astui voimaan kesällä 2026 mutta koskee tässä vaiheessa vasta suuria yrityksiä, käytännössä kaikkien tuntemia kansainvälisiä pikamuotijättiläisiä ja -verkkokauppoja, suomalaisten luottovaatettajia eli hypermarketteja sekä muutamia suuria kotimaisia brändejä. 

Hävittämiskielto ja raportointivelvoite laajenevat vuonna 2030 keskisuuriin yrityksiin, jolloin mukaan mahtuu jo useampiakin kotimaisia brändejä, jotka edustavat ns. parempaa seppälää. Pien- ja mikroyritykset on rajattu kokonaan tämän asetuksen ulkopuolelle.  

Myymättömien vaatteiden ja jalkineiden tuhoamiskielto perustuu EU:n ekosuunnitteluasetukseen (ESPR). 

Mihin hävittämiskielto tähtää?  

Tekstiiliteollisuus on globaalisti merkittävä ympäristöä kuormittava teollisuudenala, johtuen paljolti pikamuodin ylituotannosta ja -kuluttamisesta. Pelkästään Euroopassa tuhotaan satojatuhansia tonneja vaatteita, eli arviolta miljardin ja kahden miljardin väliltä vaatekappaleita vuosittain käyttämättöminä. Tähän halutaan puuttua ja vähentää luonnonvarojen haaskausta, jätettä ja päästöjä.  

Asetus ohjaa myös kiertotalouden mukaiseen toimintaan, jossa tuotteiden elinkaarta pidennetään uudelleenkäytöllä ja korjaamalla. Tuotteilta vaaditaan kestävyyttä ja laadukkaita materiaaleja sekä huolellista työtä, jotta käyttöikä voisi pidentyä. Vaatebrändeiltä vaaditaan siis myös kestävää suunnittelua. 

Mitä hävittämiskielto tarkoittaa ihan kaikille uusia vaatteita ja jalkineita myyville yrityksille? 

Nyt jo suuria vaate- ja jalkinevolyymejä myyvät yritykset joutuvat etsimään ratkaisuja ylijäämälle ja palautuksille, esim. outlet- tai second hand -osastoja verkkokaupassa ja kivijalkamyymälöissä sekä yhteistyötä uudelleenkäyttötoimijoiden kanssa. Avoimuusvelvoite pakottaa pyrkimään parhaaseen vaihtoehtoon eli tuotteiden käyttöön ohjaamiseen ja välttämään hävittämistä. 

Vaikka pien- ja mikroyritykset eivät asetuksen piiriin kuulu, täytyy niidenkin pystyä samaan kuin suurien. Tiedostavat asiakkaat vaativat tätä. Jokaisen yrityksen pitää pystyä avoimesti kertomaan arvoketjustaan ja myös myymättömien tuotteiden kohtalosta. Kun tuotteet päätyvät roskalavan sijaan käyttöön, on avoimuus helppoa. 

Kierrätyskeskus on uudelleenkäytön ammattilainen – miten tiedämme yli 30 vuoden kokemuksella, miten tavara saa parhaan mahdollisen jatkopolun. Lue lisää tavarapalveluistamme täältä!